kuv

kuv
Näytetään tekstit, joissa on tunniste julkisen tilan pornografisoituminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste julkisen tilan pornografisoituminen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. elokuuta 2013

Irma ei riisu:

Tältä näyttää feministi vaatteet päällä.

Jo kirjoittaessani näitä ensimmäisiä sanoja leijuu näppäimistöltä sormiini se tuttu ennakkotunne. Turpiin taitaa tulla. Tästä terveestä etiäisestä huolimatta en malta olla hiljaa.

 

Viime aikojen vilauttelubuumissa, jonka pisti liikkeelle Mami Go Go -bloggaaja Minttu Mäntysalo ja joka levisi perheblogeista aina Me Naisten toimitukseen asti, on jotain joka häiritsee minua. Selailen herkkiä mustavalkoisia kuvia, jossa lapset hyväilevät raskausarpisia mahoja ja enemmän tai vähemmän muhkuraisia sääriä. Luen pohdintoja oman kropan heikkouksista ja taisteluista niiden hyväksymiseksi. Selailen loputtomia hehkutuskommenttiketjuja kuin sähköisiä cheerleader-rivistöjä, jotka vakuuttelevat joka suuntaan, kuinka kaikki ovat kauniita ja ihania. Tai syyllistäviä pilkkalauluja siideriä litkivistä sohvavalaista, jotka näyttävät tältä omasta valinnastaan. Ja kaiken välissä mässäilee Ilta-Sanomat omilla kuvagallerioillaan ja kuin taivaasta pudonneilta loppukesän otsikoilla: Kotiäidit riisuvat! Me Naiset riisuu!

 

Vartalokuva -liikkeen tarkoitus on tuoda esiin sitä, mikä on ”normaali” naisen vartalo ja rikkoa valtamedian tukemaa naisen kauneusihannetta. Selaillessani paljaan pinnan merta interwebissä en kuitenkaan tunne itseäni emansipoituneeksi. Tunnen itseni vaivaantuneeksi, lause johon mieleni näyttää tarttuvan uudestaan ja uudestaan on seuraava: ”Onko tämä nyt kuulkaas ihan asiallista?”

 

Kyseinen ”naista kaikilla kerroksilla ” -liike on feministisestä näkökulmasta snadisti kinkkinen. Pidän toki huolestuttavana viime vuosikymmenten jo säännöksi vakiutunutta naiskuvaa painovoimaa uhmaavasta, 180 -senttisestä pojanvartalosta, johon kuin ihmeen kaupalla kiinnittyvät ilmankeveät superbosat. En voi kuitenkaan olla ihmettelemättä, että onko tosiaan tämä se asiallinen (!) tapa nostaa aihe keskusteluun. Levittämällä lisää satoja alastomien naisten kuvia internetissä?

 

Ilmiö liippaa läheltä toista feminististä kysymystä nimeltään julkisen tilan pornografisoituminen, joka jokin aika sitten oli valtaisien kansanjoukkojen huulilla (jep, katkeria marjoja.). Muistatteko keskustelun siitä, että onko ok, että katukuvamme on täynnä puolialastomia tai seksikkäästi poseeraavia naisia, joiden vieressä on hintalappu? Näitä myös mainoksiksi kutsutaan. Tai katkeraa kamppailua pornolehtien nostamisesta ylähyllylle, niiden lyhyimpien asiakkaiden tavoittamattomiin.

 

Arjen tai julkisen tilan pornografisoituminen tarkoittaa siis ihmiskehon esineellistämisen normalisoitumista. Tässä alastomuuskampanjassa taiteillaan kyseisen ilmiön rajamailla. Välttääksemme akateemista femmarikieltä, joka tuo iloa niin harvalle, muotoilen edellisen uudestaan. Kuinka ilman vaatteita julkisessa tilassa esiintyminen tukee naisen kehon itsemääräämisoikeutta? Eikö sitä ole jo saatu ihan tarpeeksi vastakkaisesta leiristä? Vai onko liikkeen feministinen väittämä siis se, että myös "normaaleilla" naisilla on OIKEUS esiintyä alasti julkisuudessa? Hyvänen aika - kenen etuja tämä nyt sitten ajaa? Oikeasti? Ja kenen hyväksyntää me haemme huutamalla "kauniin" asemaa naisen vartalolle tilassa kuin tilassa– mikä hiton pakko se on aina olla kaunis? Naisen tehtävä, kenties?

 

Tosikko femmari minussa murisee. Olisikohan ollut mahdollista keskustella aiheesta myös vaatteet päällä? Myönnän kyllä, että on totta, että tuskin kovin moni olisi nostanut katsetta lehdestään – surullinen tosiasia joka lienee myös Femenin tissi-iskujen takana. Kummassakin tapauksessa liikumme kuitenkin vaarallisilla vesillä. Ero urheiden Jean D'Arcien ja hysteeristen, alastomien naislaumojen välillä kun on historiallisesti ollut aina hiuksen hieno. Ja tie roviolle niin väärinymmärryksillä kuin hyvillä aikomuksilla päällystetty.

 

Mitä jos kuitenkin jatketaan keskustelua. Heitän vastahaasteen bloggareille – mitä sinulle tarkoittaa feministinen naiskuva? Vaatteet päällä.

 

Ei kovin mediaseksikästä, myönnän.

 

ps. Rispekt - Fitness Führer Lilyn tontilla - samoilla linjoilla mennään, perässä hiihtäen viime aikaisen some -hiljaisuuteni tekosyynä. Tosiasiassa mä oon vaan just näin hidas. Mutta hauska kirjoitus, kiitos, joka löytyy täältä.

pps. kuvaan jäi vain mekko - femmari pakeni jo nurkkaan odottelemaan ensimmäisiä kiviä...