Muistutus siitä miksi me kaikki asummekaan Suomessa.
Suomi on ehkä maailmankaikkeuden optimistisin maa. Vai miten muuten selität sen, että aivan sinä ensimmäisenä kevätpäivänä, kun lumet ovat sulaneet ja aurinko rapsuttelee hyisiä terasseja, pakkautuvat ne täyteen hytiseviä mutta kehrääviä suomalaisia, jotka sinnikkäästi nauttivat auringosta. Tai että näet Hämeentiellä sen paikallisen ammattikaverin nojaavan ilman paitaa seinään - kasvoillaan tyytyväisen kissan hymy. Ja kaikki tämä siksi, että me näemme lämmön varjossa vilahduksen kesää - lyhyttä hetkeä onnen keskiössä, jota Eino-setä on kuvaillut ehkä kaikkein kauneimmin. "Tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen."
Jotta jaksaisimme odottaa vielä pienen hetken - tässä (vielä yhden kerran!) Sameli Kujalan ikkuna kesään. Muistatteko?
Koska kesällä tulee aina myös rakkaus...;)
