Miten kypsässä iässä pitää käyttäytyä ja muita elämänohjeita aloitteleville keski-ikäisille.
Olen viime viikkoina ymmärtänyt erään yllättävän, käänteentekevän ja hämmentävän tosiasian – minusta on tulossa, ehkä jopa jo tullut, keski-ikäinen. Tapanani ei ole pohdiskella hiljaisuudessa ja pitää sitä ihme kynttilää vakan alla kunnes olen varma mielipiteistäni vaan olen jakanut tätä oivallustani välittömästi lähipiirissäni. Yleisimmät reaktiot ovat seuraavanlaisia: ”Et ole, sä olet vasta 35, ei se ole keski-ikää” ”Et ole, sitä paitsi jokainen on juuri sen ikäinen kuin haluaa olla.”
No, ensinnäkin, miloin keski-ikä sitten alkaa? Erinäiset painavasanaiset sanakirjat ja psykologit sijoittavat keski-iän vaihtelevasti vuosien 36 ja 60 välille. Wikipedia sanoo seuraavaa: ”Keski-ikä on määrittelemätöntä aikaa elämässä, jolloin ihminen ei ole nuori eikä vanha.” Jos minä en elä tätä kyseistä määrittelemätöntä aikaa juuri nyt, niin milloin sitten, kysyn vaan – tämän määrittelemättömämmäksi ikä tuskin tulee. Mitä mieltä sitten oman iän päättämisestä perustuen mielentilaan ollaankin, niin haluaisin esittää seuraavan kysymyksen: Mitä ihmeen vikaa on keski-iässä? Miksi minun täytyisi tuntea olevani no, esimerkiksi nyt sitten vaikka nuori?
Okei. Ehkä siksi että Helsinki ei ole se kaikenikäisten kosmopoliittien kihisevä kohtauspaikka vaan joskus tuntuu siltä, että minun ei odoteta elävän näin niinkuin elän, enää tämän ikäisenä. Nojaillessani eräänä kesäisenä aamuyönä hamppari kädessäni mäkkärin tiskiin, luokseni kävelee kännikryptinen nuorimies, joka onnistuu kamppailujen kautta formuloimaan ajatuksensa seuraavanlaisesti: ”Oothan sä aika vanha, mutta saanko mä sun numeron?” Kehoitettuani rauhallisesti kaveria poistumaan paikalta kolmen sekunnin aikana tai saamaan potkun nivusiinsa (ei muuten poistunut),on onnellinen väsymykseni poissa. Onko talven aikana minun ikäisilleni määrätty ulkonaliikkumiskielto, josta en ollut tietoinen?
Keski-ikää etsiessä näyttää johtosanoiksi nousevan ”määrittely” ja määreet. Keski-ikäisillä on lapsia ja toimistotyö, paritaloja ja VELVOLLISUUKSIA. Keski-ikäisillä on kiire ja viisi viikkoa lomaa vuodessa, joka on mahdollisesti sen verran stressaavaa aikaa että töihin palaa kuin hoitokotiin. Keski-ikäiset pukeutuvat mahakummun peittäviin vaatteisiin ja muuttavat Käpylään vakuuttelemaan itselleen elävänsä vielä varhaisaikuisuutta. Keski-ikäisillä ei ole enää kivaa.
Hittolainen. Minulla ei ole ollut ikinä niin kivaa kuin kolmenkympin jälkeen. Tähänkö se nyt sitten loppuu? Edessä siintää humppapaikkojen seinäkukkasrivit ja kiusaantuneet sukulaiset juhlapyhinä. Äh - kuinka borea.
Ajatus keski-ikäisyydestäni ei oikein napsahda pois. Pälyilen puolustusvalmiudessa olevan pikkueläimen valppaudella elämäni arkea. Yksinäisiä sunnuntai-aamuja ja yhden hengen aterioita. Asuntoni ihanaa hiljaisuutta ja huolettomia, likaisia sukkia sohvannurkassa. Ystävieni hilpeää ja erittäin huvittavaa vapautumista niin elämässä kuin Helsingin yössä. Aurinkoisten aamiaisten ja aamuyön jatkojen paineetonta ja miellyttävää ratioa. Sitä, että viime viikolla minua pyysi ulos niin pauttiarallaa parikymmentä vuotta nuorempi, kuin vanhempi mies. Ja sitä keski-iän tuomaa kuuluisaa rauhaa, loputtoman jossittelun loppua ja elämän hetkellisyyden hyväksymistä. Keski-iässä ei tarvitse enää hädistellä ja häpeäminenkin on nuorien touhua. Yhtäkkiä koko konsepti tuntuukin yllättävän houkuttelevalta. Harjoittelen seuraavaa lausetta ääneen: ”Hei, mä oon keski-ikäinen, ei mun enää tarvitse!” Se tuntuu hyvältä. Itse asiassa mainiolta.
Haluaisinkin lanseerata uuden ikäkauden nuoruuden ja kuoleman väliin – kuuman keski-iän! Ajan jolloin voi pistää päälle sen pantterikuvioisen supertiukan mekon ja kävellä vapautuneesti kaupungin yli tai sitten istuksia punaviinin kyljessä jossain upean tylsässä sosiaalisessa tyhjiössä. Elää paineetonta ja häpeämätöntä aikuisen ihmisen elämää, jota ei kiristä enää omat eikä muiden odotukset. Ajan jolloin ei tarvitse enää muutenkaan kiristellä, ei edes ihoa. Kun laivat lähtevät satamasta ja suru hellittää, aloitetaan rannalla ne parhaat bileet.
Kuuma keski-ikä kuulostaa sen verran hyvältä, että ajattelin aloittaa sen jo vähän etukäteen – esimerkiksi juuri nyt. Tervetuloa juhliin mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti