Marraskuu on vuoden paras kuukausi

Olen nähnyt valon. Tunnelin päässä nimeltä marraskuu. Vuosia taistelin sitä vastaan urheasti. Järjestin aamiaisklubin, marraskuunkaato-ohjelman, laskin päiviä syvenevään pimeään. Turhaan. Koska marraskuu ei lopu. Se vain poistuu eleettömästi paikalta suljettuaan silmäsi loppuvuodeksi, painettuaan pääsi kumaraan. Marraskuuta ei voi voittaa.

Kevyt varmuus tästä valtaa minut vetäessäni laukkuani läpi rakkaan Gràcian kaupunginosan. Olen läpikulkumatkalla Barcelonassa, hengannut päivän tutuilla kulmilla kuin kissa piehtaroi hulluruohossa. Ottanut toisenkin californiamakin Asia amb Gràciassa ja syönyt sen plaza Diamantella, auringossa. Nyt kuljen siis henkilökohtaista green mileani kohti lentokenttää, vääjäämättömästi huomenna alkavaa marrasta.

Paria päivää myöhemmin ajattelen sanaa marras.

”Marraskuun nimi tulee kuollutta merkitsevästä marras-sanasta. Marraskuussa routainen maa makaa »martaana». Kasvit valmistautuvat talveen ja yöpakkaset kiristyvät. Muita nimiä marraskuulle ovat muun muassa »keurikuu» ja »routakuu».” kerrotaan Suomenusko FB-ryhmässä.

Palattuani lämpimästä juoksen Helsingin läpi suljetuin silmin ja hyppään autoon heti kun pääsen. Matkalle saareen, kerran vielä kiellon päälle.

Ajaessani sunnuntai-aamun rauhassa saaristoon, tuntuu kuin kiitäisin marraksen ytimeen, kuoleman harmaaseen ja lempeään syliin. Sumuinen saaristo on liikkumaton ja äänetön. Ääriviivat hämärtyvät pellonrajoihin, joilla lepää peuroja kuin tuijottamaan pysähtyneitä patsaita. Losseilla olen ainoa auto, muut ajavat kaupunkiin päin.

Suomalaiset uskoivat vuoden alkavan marraskuusta, pimeästä valoon ja taas pimeään. Jotenkin se tuntuu mielekkäältä. Tehdä viimeiset työt ennen vuoden kuolemaa. Pysähtyä jak'aikaan, jolloin edellisen vuoden onni siirrettiin seuraavalle. Jak'aika eli jakoaika oli palvelijoiden lepoaikaa, arjen välissä makaavia kuolleita päiviä, jolloin ei tarvinnut selvitä. Jak'aikana ei räkkyilty, eikä tehty likaisia töitä. Ajan tyhjiössä oltiin hissuksiin kun hengetkin olivat liikkeellä. Muinaiset suomalaiset olivat ymmärtäneet jutun juonen. Marraskuussa on parempi vain olla siivosti ja kellahtaa levolle, nostaa tassut kattoon antautumisen merkiksi. Odotella että se uusi vuosi nousee kuolemasta, martaasta. Ja alkaa sitten nöyrästi elelemään.

Minäkin olin vähällä ylisuorittaa. Barcelonan viimeisenä yönä heräsin kello kahdelta muistamaan, että en sitten hakenutkaan saappaitani Carrer Verdin suutarista. Hilpeänä päätän varata lennot takaisin kahden viikon päähän. Koska voin ja marraskuussa kaikki on menetetty eli kaikki on sallittua. Kun saaressa sataa ensimmäisen kerran lunta, tulen takaisin järkiini. Miksi ihmeessä menettäisin auringolle uuden lempikuukauteni – hitaudelle pyhitetyn marraskuun.

ÄLÄ TEE MITÄÄN ja muita hyviä elämänohjeita suomalaisuuteen löydät. Taivaannaula ry:stä.

Ohessa myös Johanna Sumuvuoren erittäin mainiot perustelut sille, että marraskuu on tosiaan se vuoden paras kuukausi. Jos et usko minua, usko Nannaa. Ja sen jälkeen muista äänestää se ensi vaaleissa eduskuntaan, päättämään kansallisesta lomasta ensi vuoden jak'aikaan...