Eilisen varjot

"Sokeasti rakastunut ei opi suhteen herättämistä tunteista vastaisen varalle."

Rakastuminen on vaikea peli. Se on tyystin hallitsematon, epälooginen ja kertakaikkiaan täysin sekopäinen reaktio, joka saa meidät tekemään älyttömyyksiä ja käyttäytymään tavalla, jota emme tunnista omaksemme. Tai ainakin minulla. Onhan toki mahdollista, että olen ymmärtänyt koko konseptin väärin ja kaikki muut lähinnä toteavat mainostauolla rakastuneensa ja jatkavat tyynesti lauantai-saunaan.

Tosiasia lienee kuitenkin se, että jokainen meistä on saanut turpaansa. Useimmat vielä ihan tosi pahasti ja useaan kertaan. Rakkauden kolhuista toipuu aina tai ainakin uskomme niin. Koska vaikka ihmiset, joihin rakastuimme katoavat elämästämme ja heidän viehätyksensä haalistuu, sitkeämmän arven jättää kipu ja pettymys jonka he tuottivat. Eivät tietenkään pahuuttaan tai huonouttaan, vaan siksi, että he olivat vääriä meille, muttei kipu katso syytä, se sattuu yhtälailla. Ja sen kokeminen uudestaan pelottaa tavalla, jota en oikein tunnista, kuin pelkäisi mörköjä kaapissa. Ehkä tästä syystä:

 

 ”Rakastuneella mantelitumakkeen toiminta hiipuu, ja sen seurauksena pelon, surun ja vihan tunteet väistyvät. Rakastunut on peloton. Rakastumisessa ei ole tilaa surulle tai vihalle. Niiden aika koittaa vasta myöhemmin.

 Sokeasti rakastunut ei opi suhteen herättämistä tunteista vastaisen varalle.

 Lainaus: Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos”

 

Rakastuminen on siis varomatonta hyppäämistä, aivomme ajavat meidät siihen älyttömyyden tilaan, jossa emme välitä karikoista veden pinnan alla. Emmekä ilmeisesti muista miten tähän on päädytty jälkikäteen ja kuinka tilannetta voisi välttää tulevaisuudessa.

Paitsi tietenkin kieltämällä kaiken. Pitämällä visusti huolta siitä, ettei kukaan pääse enää niin lähelle, että käy huonosti. Käyttämällä henkistä kortsua koko ajan. Koska niinhän tämä homma menee. Ihmiset, jotka tapaavat sinut, tapaavat myös kaikki ne miehet ja naiset, jotka ovat jättäneet jälkensä sinuun menneisyydessä – kaikki ne eilisen varjot. Ja haavat. Ja pelot. Mutta surullista on se, että samalla kun suojelemme itseämme, tukimme myös kaikki ovet, suljemme mahdollisuuden jollekin tulla sisään ja olla hyvä ja oikea. Ja joku aivan muu, kuin se, joka rikkoi sydämesi.

Helpompi sanoa kuin tehdä. Suojaamaton rakastuminen se vasta on vaarallista. Mutta samalla se ainoa tapa, luoja paratkoon.

 

Mielettömän hienon kuvan otti Sameli Kujala